Synnyin ja kasvoin nykyisin Ouluun kuuluvassa Kiimingissä ja kirjoitin Oulun Lyseosta ylioppilaaksi 1983. Haaveeni unelma-ammatista toteutui, kun pääsin toimitusharjoittelijaksi Pohjolan Sanomiin. Kolmen viikon pesti venähti kuudeksi vuodeksi ja taas oli yksi kansakunnan toivo menetetty. Silloin ei puhuttu mediasta, vaan tiedotusvälineistä ja toimituksissa vallitsi sankan tupakansavun lisäksi hilpeä hulttiomeininki.

Suomi muuttui 1980-luvulla peruuttamattomasti ja vuosikymmenen lopussa minäkin muutin Helsinkiin aloittamaan pohjoismaiden ensimmäistä aamutelevisiota, Huomenta Suomea. Maikkarilla ei tuolloin vielä ollut omaa kanavaa ja Huomenta Suomea esitettiin aluksi uudella Kolmoskanavalla, joka ei näkynyt kotiseudullani. Kukaan ei siis uskonut, että olin päässyt telkkariin töihin

Työskentelin vuosikaudet MTV3:n uutis- ja ajankohtaisohjelmissa reportterina, juontajana, uutispäällikkönä ja tuottajana. Tuhansien haastattelujen ja satojen suorien lähetysten myötä uskottavuuskin kasvoi.

Vuodesta 2004 olen toiminut media-alan yrittäjänä, kouluttajana, viestinnän suunnittelijana ja käsikirjoittajana.

Valmennusten ohella olen keskittynyt Suomen talouden ja elinkeinoelämän historiaa luotaaviin televisiodokumentteihin. Useiden valtionyhtiöiden (Outokumpu, Metso, Rautaruukki, Kemijoki Oy) kiehtovien tarinoiden lisäksi olin käsikirjoittamassa Franck Median ja MTV3:n suurtuotantoja, Suomen Pankin 200-vuotisjuhladokumenttia sekä suomalaisten liikepankkien historiaa.

Vuodesta 2010 asti olen ollut Porin Suomi Areenassa eri organisaatioiden yhteistyökumppanina sekä suunnittelemassa että vetämässä keskusteluja.

Koulutuspuolella olen perehtynyt erityisen laajasti terveydenhuollon ja lääketieteen alojen valmennuksiin sekä yhteiskunnallisten toimijoiden viestintään.

Yksi pitkäaikainen unelmani toteutui keväällä 2014, kun esikoiskirjani Rakkautta rukouksia ja rauhoittavia ilmestyi WSOY:ltä. Toivon, että vielä jonain päivänä voin kutsua itseäni kirjailijaksi.

Asun mainion miehen ja kurittoman koiran kanssa Helsingin Pikku-Huopalahdessa, Mannerheimintien toisessa päässä. Kuvitelkaa Emmerdale, jonne pääsee ratikalla. Pidän päivä päivältä enemmän värikkäästä ja merellisestä kotikylästämme ja sen ihmisistä. Tunnen nimeltä suurimman osan Ravintola Tilkanrannan asiakkaista ja myös alueen koirista.